Lomasluibailua

Täällä taas...
Kirjoittamiset on jo toistamiseen hieman jääneet, syynä kesäloman alku ja erinäiset kissanristiäiset.
Nyt kun on kesäloma saatu potkaistua kunnolla käyntiin, ja valitettavasti jo puoliväliin, on aika hieman koota näinä parina viikkona tapahtuneita asioita.

Vaikka kirjoittamiset ovatkin jääneet ei juoksu ole kuitenkaan täysin unohtunut, vaikka sekin on kyllä saanut osansa laiskottelusta :)

Tuon 24.6 jälkeen olen juossut seuraavasti:
27.6. - 3 km
29.6 - 10 km
30.6 - 8 km
3.7 - 32 km
8.7 - 3 km
9.7 - 10 km

Ei kovin tiheältä harjoittelulta näytä, mutta onneksi siellä on tuo yksi 32km piristämässä tilastoa.
Kuitenkin tuo kyseinen 32km lenkki oli kaukana piristävästä, mukavasta, helposta saatika sitten mieltäylentävästä kokemuksesta.

Hommahan meni niin, että tuolloin 24.6 vaihdoin maratonin suorituspäivää juoksuohjelmassani.
Se taas toi heti tuon 32km lenkin eteen ja päätin kuitenkin yrittää.
Käytin taas kaupungin tarjoamaa karttapalvelua mitatakseni 16km matkan jonka sitten juoksisin edestakaisin. Reitti löytyi ja seuraavana aamuna lähdin ennen aamupalaa lönkyttelemään kohti puolivälin pistettä puolenlitran vesipullo mukanani.
Heti alusta alkaen matkanteko oli hieman heikontuntuista, mutta ajattelin sen johtuvan aikaisesta heräämisestä ja suoraan pihalle ponkaisemisesta.
Reitti meni samaan suuntaan kuin mistä juoksin puolimaratoninkin ja matka ei tuntunut taittuvan yhtään. 6-8km kohdalla olin jo epätoivoinen matkan pituudesta ja mukavasta pistosta kyljessä.
Hieman myöhemmin noin 10km kohdalla aloin jo vakavasti miettiä takaisin kääntymistä. Mutta pieniä tavoitteita tyyliin "vielä tuolle liikennemerkille" itselleni asettamalla matka kuitenkin jatkui eteenpäin. Kokoajan toivoin näkeväni erään ison risteyksen jonka jälkeen tuo puolivälinpiste oli, mutta aina kun kaarsin mutkan takaa huomasin taas olleeni väärässä.
Matka kuitenkin jatkui.
Kun vihdoin tuo kauan odotettu risteys tuli näkyviin, olin jo aivan puhki. Tai niin luulin.
Kääntöpaikalle päästessäni joka paikkaa kivisti, pyörrytti ja olin jo valmis liftaamaan tai vaikka soittamaan taksin kotiin.
Vielä tässä vaiheessa aika oli kaikesta huolimatta varsin hyvä.
Olin myös päättänyt, etten koske vesipulloon ennen puoliväliä. Pieni hörppy auttoi hieman mutta helpotus oli vain 30 sekunnin luokkaa.
Kun matkaa oli takana arviolta 20km kipu ja väsymys alkoivat olla ylitsepääsemättömiä ja luultavasti matkantekoni näytti humalaisen juoksulta, kun hortoilin mutkitellen eteenpäin viimeisillä voimien rippeillä.

Muutamia kilometrejä myöhemmin stoppi sitten tuli ja päätin kävellä minuutin pari, pysähtyminen ei tullut kyseeseenkään, koska silloin ei liikkeelle pääsystä enää tule mitään.
Kävelin 5 minuuttia ja aloin taas juoksemaan, tuntui kuin jalat ja selkä olisi kävelyn aikana valettu sementtiin niin kankeaa ja kipeää oli juoksuun lähtö. Tilanne helpottui kuitenkin suht nopeasti ja pääsin muutaman kilometrin eteenpäin kunnes oli taas siirryttävä kävelyyn.

Olin totaalisen poikki, hörpin vettä ja yritin vain pysyä liikkeellä. Yritin vielä muutamia kertoja ruveta juoksemaan, mutta yritykset tyssäsivät heti alkuunsa ja jäivät onnettomiksi parin sadan metrin räpistelyiksi.

Suurinpiirtein 28km kohdalla vesi sitten loppui. Ainut jäljellä ollut helpotus oli poissa, slut, kaputt. Taksin soitto pyöri mielessä yhä voimakkaammin.

Viimeiset 4km olivat sitten jotain sellaista mitä en ollut koskaan kokenut, masokismin uusi taso. Yhtä piinaavaa tuskaa joka askeleella, alaselkä tulessa ja nestehukkakin alkoi olla totta. Kieli oli kuin hiekkapaperia kun hoipuin eteenpäin.
Tässä vaiheessa aloin jo olla heikosti sitä mieltä, että pääsen kuitenkiin kotiin ilman apuja vaikka sitten pää kainalossa, ellen tuupertuisi johonkin ojaan.

Kun viimein näin kotitalon, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, päätin jättää molemmat väliin ja vain raahustin kotiovelle, avasin tärisevin käsin oven ja painuin sisälle.
Ensimmäisenä kävelin pistämään saunan päälle. Seuraavaksi iso tuoppi vettä, metwurstia köntti ja muutamia Norjan matkalta tuomia karkkeja mukaan ja lattialle makaamaan.

Makasin siinä noin 15minuuttia kunnes ajattelin saunassa olevan jo lämpöä ja painuin sinne makaamaan eväineni.
Puolen tunnin saunan jälkeen alkoi jo vähän helpottaa, mutta loppupäivän oli vuoroin kuuma ja kylmä eikä mitenkäänpäin ollut hyvä olla. Seuraavat kaksi päivää kävelin könkäten, mutta sitten se olikin siinä.

Ajaksikin tuli 3:58 eli vaatimattomasti noin tunnin päälle tavoitteen.
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Että näin, nyt hieman hirvittää tuo maraton, mutta juuri siksi tänään ostin lipun ikäänkuin kannusteeksi. Enää ei voi perääntyä, kun on osallistuminenkin jo maksettu :)

Nyt alkaa muutaman viikon intensiivi harjoittelu eikä tiedossa ole enää yhtään yli 21km lenkkiä.