Lomasluibailua

Täällä taas...
Kirjoittamiset on jo toistamiseen hieman jääneet, syynä kesäloman alku ja erinäiset kissanristiäiset.
Nyt kun on kesäloma saatu potkaistua kunnolla käyntiin, ja valitettavasti jo puoliväliin, on aika hieman koota näinä parina viikkona tapahtuneita asioita.

Vaikka kirjoittamiset ovatkin jääneet ei juoksu ole kuitenkaan täysin unohtunut, vaikka sekin on kyllä saanut osansa laiskottelusta :)

Tuon 24.6 jälkeen olen juossut seuraavasti:
27.6. - 3 km
29.6 - 10 km
30.6 - 8 km
3.7 - 32 km
8.7 - 3 km
9.7 - 10 km

Ei kovin tiheältä harjoittelulta näytä, mutta onneksi siellä on tuo yksi 32km piristämässä tilastoa.
Kuitenkin tuo kyseinen 32km lenkki oli kaukana piristävästä, mukavasta, helposta saatika sitten mieltäylentävästä kokemuksesta.

Hommahan meni niin, että tuolloin 24.6 vaihdoin maratonin suorituspäivää juoksuohjelmassani.
Se taas toi heti tuon 32km lenkin eteen ja päätin kuitenkin yrittää.
Käytin taas kaupungin tarjoamaa karttapalvelua mitatakseni 16km matkan jonka sitten juoksisin edestakaisin. Reitti löytyi ja seuraavana aamuna lähdin ennen aamupalaa lönkyttelemään kohti puolivälin pistettä puolenlitran vesipullo mukanani.
Heti alusta alkaen matkanteko oli hieman heikontuntuista, mutta ajattelin sen johtuvan aikaisesta heräämisestä ja suoraan pihalle ponkaisemisesta.
Reitti meni samaan suuntaan kuin mistä juoksin puolimaratoninkin ja matka ei tuntunut taittuvan yhtään. 6-8km kohdalla olin jo epätoivoinen matkan pituudesta ja mukavasta pistosta kyljessä.
Hieman myöhemmin noin 10km kohdalla aloin jo vakavasti miettiä takaisin kääntymistä. Mutta pieniä tavoitteita tyyliin "vielä tuolle liikennemerkille" itselleni asettamalla matka kuitenkin jatkui eteenpäin. Kokoajan toivoin näkeväni erään ison risteyksen jonka jälkeen tuo puolivälinpiste oli, mutta aina kun kaarsin mutkan takaa huomasin taas olleeni väärässä.
Matka kuitenkin jatkui.
Kun vihdoin tuo kauan odotettu risteys tuli näkyviin, olin jo aivan puhki. Tai niin luulin.
Kääntöpaikalle päästessäni joka paikkaa kivisti, pyörrytti ja olin jo valmis liftaamaan tai vaikka soittamaan taksin kotiin.
Vielä tässä vaiheessa aika oli kaikesta huolimatta varsin hyvä.
Olin myös päättänyt, etten koske vesipulloon ennen puoliväliä. Pieni hörppy auttoi hieman mutta helpotus oli vain 30 sekunnin luokkaa.
Kun matkaa oli takana arviolta 20km kipu ja väsymys alkoivat olla ylitsepääsemättömiä ja luultavasti matkantekoni näytti humalaisen juoksulta, kun hortoilin mutkitellen eteenpäin viimeisillä voimien rippeillä.

Muutamia kilometrejä myöhemmin stoppi sitten tuli ja päätin kävellä minuutin pari, pysähtyminen ei tullut kyseeseenkään, koska silloin ei liikkeelle pääsystä enää tule mitään.
Kävelin 5 minuuttia ja aloin taas juoksemaan, tuntui kuin jalat ja selkä olisi kävelyn aikana valettu sementtiin niin kankeaa ja kipeää oli juoksuun lähtö. Tilanne helpottui kuitenkin suht nopeasti ja pääsin muutaman kilometrin eteenpäin kunnes oli taas siirryttävä kävelyyn.

Olin totaalisen poikki, hörpin vettä ja yritin vain pysyä liikkeellä. Yritin vielä muutamia kertoja ruveta juoksemaan, mutta yritykset tyssäsivät heti alkuunsa ja jäivät onnettomiksi parin sadan metrin räpistelyiksi.

Suurinpiirtein 28km kohdalla vesi sitten loppui. Ainut jäljellä ollut helpotus oli poissa, slut, kaputt. Taksin soitto pyöri mielessä yhä voimakkaammin.

Viimeiset 4km olivat sitten jotain sellaista mitä en ollut koskaan kokenut, masokismin uusi taso. Yhtä piinaavaa tuskaa joka askeleella, alaselkä tulessa ja nestehukkakin alkoi olla totta. Kieli oli kuin hiekkapaperia kun hoipuin eteenpäin.
Tässä vaiheessa aloin jo olla heikosti sitä mieltä, että pääsen kuitenkiin kotiin ilman apuja vaikka sitten pää kainalossa, ellen tuupertuisi johonkin ojaan.

Kun viimein näin kotitalon, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, päätin jättää molemmat väliin ja vain raahustin kotiovelle, avasin tärisevin käsin oven ja painuin sisälle.
Ensimmäisenä kävelin pistämään saunan päälle. Seuraavaksi iso tuoppi vettä, metwurstia köntti ja muutamia Norjan matkalta tuomia karkkeja mukaan ja lattialle makaamaan.

Makasin siinä noin 15minuuttia kunnes ajattelin saunassa olevan jo lämpöä ja painuin sinne makaamaan eväineni.
Puolen tunnin saunan jälkeen alkoi jo vähän helpottaa, mutta loppupäivän oli vuoroin kuuma ja kylmä eikä mitenkäänpäin ollut hyvä olla. Seuraavat kaksi päivää kävelin könkäten, mutta sitten se olikin siinä.

Ajaksikin tuli 3:58 eli vaatimattomasti noin tunnin päälle tavoitteen.
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Että näin, nyt hieman hirvittää tuo maraton, mutta juuri siksi tänään ostin lipun ikäänkuin kannusteeksi. Enää ei voi perääntyä, kun on osallistuminenkin jo maksettu :)

Nyt alkaa muutaman viikon intensiivi harjoittelu eikä tiedossa ole enää yhtään yli 21km lenkkiä.

Lisää raippaa

Noniin palautuminen rappio viikosta jatkui tänään mukavalla 11km lenkillä.

Nyt kun säätkin ovat sopivasti yrittäneet sabotoida harjoittelua, päätin juoksevani vaikka taivaalta tulisi kiukkuisia mummoja. Onneksi löysin tänäänkin hyvän välin jossa ehdin käydä tuon päivän suorituksen tekemässä.

Lenkki meni huomattavasti mukavammin kuin eilen ja toivo palautumisesta elää taas :)

Nyt valmistautumaan huomiseen työmatkaan Norjanmaalle ja miettimään mitähän sitä nyt tekisi, kun ei tarvitse päntätä koko ajan johonkin kokeeseen. Tuntuu jotenkin tyhjältä....

P.S. Huomatkaa myös päivien määrä maratoniin, joka eilen putosi mukavasti n 20kpl, kun asetin tuonkin laskurin viimeinkin osoittamaan Helsinki CIty Maratonin oikeaan päivämäärään.

Rappiolla

Tsup tsup...

Taas on viikko vierähtänyt, ja joudun häpeäkseni myöntämään, etten ole koko viikkoon juossut metriäkään, koska ajattelin pienen lisähaasteen olevan paikallaan :D

Totta puhuakseni on kuitenkin kerrottava viime viikolla olleen viimeisen kokeen pitkässä projektissani saavuttaa CCNP sertifikaatti. Ja koska tahdoin tuon kokeen pois alta enne kesälomaa, niin panostin siihen kunnolla, ja läpihän se meni \o/

Suuren loven harjoitteluun teki yllättäen Juhannus, joka tuli taas täysin varoittamatta sotkemaan suunnitelmia. Ja tänään lenkillä kyllä tunsi luissa ja ytimissä, että Juhannusta on juhlittu siihen kuuluvin menoin. Tuntui alusta alkaen, että selässä ja jaloissa olis koko viikonlopun juomat ja ruuat ja meno oli varmaankin koomisen näköistä.

Vaikkakin edellisissä kirjoituksissa kehuskelin <10km lenkkien menevän helposti ja lähes huomaamatta, niin tänään oli eri ääni kellossa.
Kuitenkin, koska tila oli täysin itseaiheutettua, päätin juosta koko 7km vaikka mikä olisi.
Lopputuloksena juoksin sen vieläpä varsin hyvään aikaan kaikesta huolimatta.

Lähi tulevaisuuskaan ei näytä turhan hyvältä. Tällä viikolla on vielä kaksipäiväinen työmatka, jolloin ei pääse lenkille ja viikonloppuna erään tuttavan häät, joten saa nähdä onko tästä kaverista juoksijaksi sunnuntaina.

Ensi viikko on jo onneksi kesä lomaa joten juoksut onnistuu, paitsi tietenkään viikonloppuna, kun vuorossa on jo perinteeksi muodostunut kolmen päivän Ruisrock rykäisy. Sen jälkeen täytyy sitten alkaa juosta tosissaan, koska ei se elokuun puoliväli enää ole liian kaukana tulevaisuudessa.

Palataan...

Kolmen kunnan juoksu

Täällä taas.

Eilen oli siis edessä todellinen haaste, kun uhosin juoksevani puolimaratonin eli 21km lenkin.
Kuitenkin, kun yht'äkkiä olikin sunnuntai ja lenkille lähtö läheni, ajatus ei enää tuntunutkaan niin hyvältä. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja lähdin suunnittelemaan juoksua kaupungin karttapalvelun avulla.
Kuitenkaan edelliset lenkit eivät päässeet lähellekkään tuota maagista 21km ja ympyrän juoksu tympii jo ihan lähtökohtaisestikin. Tähän keksin oivan ratkaisun, joka samalla esti mahdolliset huijaamiset ja oikomiset. Otin kaupungin karttapalvelun ja lähdin mittaamaan matkaa maaseudulle. Kun matka oli mitattu värväsin paremman puoliskoni kuskaamaan itseni tuonne 21km päähän kotoa, mukanani vain kännykkä.

Ja siitä se matka sitten alkoi.

Lähdin välittömästi turhia venyttelemättä juoksemaan kotia kohti ja pian automme takavalotkin katosivat näkyvistä. Sää oli vallan mainio moiseen urheilusuoritukseen, 18 astetta lämmintä ja mukava tuulenviri suoraan edestä piti hien poissa silmistä.
Ensimmäiset 2km oli melkoista töksähtelyä, mutta niitä näitä ajatellen ja uusista maisemista nauttien matka kuitenkin taittui melko mukavasti. Päätin heti alkuun, etten vilkuile kelloa ennen arvioitua puoliväliä jossa oli vanha säästöpankki maamerkkinä.

Maisemat olivat kuin suoraan isänmaata edustavasta esitteestä ja näin vahvasti tekniikkaorientoitunutkin kaveri äityi ihastelemaan mahtavia maalaismaisemia.
Näissä tunnelmissa matka jatkui vaikkakin hetkittäin alkoi mieleen hiipiä ajatus kuluneesta ajasta ja matkasta. Kello pysyi kuitenkin taskussa.

Kun vihdoin näin maamerkiksi asettamani säästöpankin, jonka uskoin olevan hieman yli puolessavälissä taivalta, päätin viimeinkin vilkaista kulunutta aikaa. 1h 19min.
Olin asettanut itselleni tavoitteeksi juosta tuo matka n 6min/km nopeutta ja tuosta ajasta nopeasti laskeskelin tietä jääneen taakse jo 13-14km. Tuo taasen tarkoitti, että vielä olisi yksi kolmannes matkaa jäljellä.

Matka jatkui. Kun viimein alkoi näkyä paikkoja jotka tiesin matkaa kotiin oli arviolta enää 4km.
Johtuiko sitten ajatuksesta, että enää ei ole paljoa matkaa jäljellä, alkoivat reidet mennä hapoille ja lähes täysin lukkoon. Seuraavat 2km menikin sitten hammasta purren ja ajatellen, ettei tässä vaiheessa enää ruveta kävelemään.
Liikkeessä pysyminen lopulta sai reidet takaisin kuntoon, mutta vain hetkeksi. Kun matkaa kotiin oli suurin piirtein yksi vaivainen kilometri, jalat päättivät, että nyt tämä nörtti pysähtyy tähän paikkaan. Vaan eipä pysähtynyt, vaikka kyllä se tiukkaa teki pysyä liikkeellä.

Vihdoin ja viimein kotitalo siinsi edessä ja viimeisillä voimilla juoksin pihaan.
Vielä oli kuitenkin rappusten kiipeäminen toiseen kerrokseen, joka tuntui lähes mahdottomalta suoritukselta. Kun viimein pääsin kotiin ja vain makaamaan olohuoneen lattialle, uskalsin viimein vilkaista loppuaikaani. 2h 2min 19sek!! Loistavaa!

Sitten oli vuorossa pieni venyttely ja sauna. Saunaan mennessä päätin piruuttani punnita oliko paino pudonnut matkan aikana. Tulos oli melkoinen. Kahden tunnin juoksulenkki tiputti painoa ~2kg.

Huomasin myös toisen jalkani saaneen uuden verisen varpaan alun, josta autenttista todistusaineistoa alla =)


Lupaamani maratontapahtumapaketti tulee myöhemmin tällä viikolla, johtuen tenttikiireistä ja vielä tänäänkin vaivaavasta väsymyksestä.

Normi viikko

Juuri kun pääsin kehumaan ryhdistäytymisellä, niin heti jo seuraavan lenkin jälkeen jäi blogi kirjoittamatta. Ai ai...
Selityksiä olisi vaikka kuinka, mutta ne olisivat vain selityksiä...
Yksi niistä on kuitenkin mainittava :) Nimittäin uudentyyppinen verkkoarvoituspeli http://swell.kapsi.fi/. Siinä on aina yksi web sivu / taso ja yritetään päästä seuraavalle sivulle / tasolle ratkaisemalla ongelma. Sanoisin että melkoisen haastavaa ja niin saakelin koukuttavaa, että jää tärkeämmät hommat tekemättä mokoman takia.

No mutta asiaan.
Nyt olen aikalailla puolessavälissä harjoittelu-urakkaa ja vielä ei oikein löydy uskoa omaan kestävyyteen, kuitenkin kuten jo muutamissa aiemmissa kirjoituksissa olen maininnut selvää kehittymistä on tapahtunut. Tämän puolenvälin kunniaksi päätin, että kun tämän viikon sunnuntaina olisi tiedossa 19km lenkki, niin omavaltaisesti muunnan sen puolimaratoniksi 21km.
Siinä sitten mies punnitaan ...

Tällä viikolla lenkit muuten ovat olleet eilisen tiistain 5km ja tämän päiväinen sateessa juostu 10km. Huomenna torstaina olisi vielä 5km palauttava lenkki.


Viikonlopun lenkin yhteydessä tulossa kunnon paketti tulevasta maratonista ja tietenkin kokemukset puolikkaasta, mikäli siitä selvitään ehjin nahoin.
Roger and out...