Nyt on kerätty viikon ajan voimia jatkaa blogin kirjoitusta, joka kieltämättä alkoi tympimään aiheiden käydessä vähiin. Kuitenkaan juoksemisessa ei taukoja pidetty, vaikkakin lenkkejä on hieman järjestelty uusiksi erinäisten kissanristiäisten ja yksien oikeidenkin ristiäisten takia.
No nyt asiaan, viimeisin dokumentoitu lenkki on siis ollut tasan viikko sitten torstaina ja sen jälkeen on muutamaan otteeseen lenkkarit vedetty jalkaan.
Ensiksikin sunnuntaina oli tavalliseen tapaan pitkän lenkin vuoro.
Tällä kertaa haettiin taas ennätys matkaa 16 km.
Johtuen työasumisjärjestelyistä lenkille lähtö jäi myöhäiseen iltaan. Kello lähti raksuttamaan n. klo 19:50. Jo lähtötilanne oli huono, oli nälkä ja väsytti.
Kuitenkin ennenkin on toivottomista lähtökohdista tulleet melkeimpä parhaat tulokset joten lähdin sukkuloimaan kartalle sutaisemaani reittiä.
Ensimmäisten 5km jälkeen epätoivo nosti tosissaan päätään ja meinasi saada miehen lyömään hansikkaat naulaan. Juoksu oli töksähtelevää ja tuntui ettei matka taitu ollenkaan, kun siihen vielä lisää ajatukset että vielä on 11km jäljellä, oli keskeyttäminen ja kotiin kävely enemmän kuin lähellä.
Kuitenkin saapuessani risteykseen josta olisin voinut hipsiä kotiin, sain jotenkin itseni kääntymään uudelle kierrokselle. Ilta alkoi jo hämärtää, ilma viileni ja sudet laskeutuivat puista. Juoksu ei maittanut ollenkaan ja kävelinkin muutaman minuutin pätkiä kolmesti.
Yleensä, kun alkaa maali jo häämöttää, sitä saa uutta voimaa ja jalka nousee kepeämmin.
No sunnuntai ei ollutkaan yleensä, jalat painoivat tonnin, oli kylmä ja koko mies aivan romuna. Kun vihdoin sain itseni hilattua itseni rappuset ylös asunnolle ja avattua oven uskoin piinan olevan ohi.
Mutta eikös mitä.
Vuokraemäntä syöksähti kimppuun kuin herhiläinen tivaten missä olin ollut, eikä uskonut sitten millään, että 16km juoksemiseen voisi mennä 1,5h.
Alkoi hieman pinna kiristyä.
Sättiminen senkun jatkui, ”Mikset sanonut, että kestää?”, ”Ei sinulla yleensä noin kauaa mene.” Perkele!
Totesin hänelle kuivakasti että sopii käydä itse kokeilemassa moista lenkkiä ja painuin kimpsuineni suihkuun, ennen kuin tulisi sanottua jotain harkitsematonta.
Suihkun jälkeen painuin suoraan omiin oloihini, koska olo ei vieläkään ollut mitenkään taivaallinen.
Loppuillan sitten makasinkin peiton alla katsellen puppua telkkarista ja koko ajan oli vaan kylmä ja värisytti oikein tosissaan.
Seuraavana aamuna oli olotila kuitenkin normalisoitunut, pientä väsymystä lukuunottamatta, mutta sekin karisi kun pääsi kehuskelemaan juosseensa 16km aikaan 1:32.
Nyt tämän päiväiselle lenkille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti